Zara

Zara on tyyppimerkinnältään PLMB2014-S02, siis ensimmäistä teräsluurangolla varustettua mallivuosikertaa. Luulin tilaavani Emman päätä varten vartalon, mutta hämmästyksekseni nukke saapuikin pään kera. Nuo alkupään nuket kun myytiin vartalon nimellä, mutta niissä oli silti pääkin. Niinpä tästä tulikin sitten ensimmäinen Phicenini ja Emman pää jäi vielä odottamaan omia olkapäitä.

Ensimmäisen nukkeni kanssa en tajunnut heti paketista ottamisen jälkeen talkita kroppaa, joten Zara on nykyisin selkeästi puhdistusta vailla. Vai pitäisiköhän hänestä tehdä nykyiseltä ammatiltaan nokikolari, niin voisimme lähteä keräämään vain lisää likaa?!

Zaralla on kiinteät jalat, uudemmille malleille voi vaihtaa eri asentoisia jalkateriä. Kiinteät jalat ovat pehmoisia ja niihin on vaikea pukeam mitään. Zara onkin saanut liikanimen Lörttävarvas. En suosittele ainakaan ensimmäiseksi nukeksi tällaista.

Zara ei mielestäni ole koskaan näyttänyt ihan siltä kuin kyseinen nukke mallikuvissa. Erityisesti siksi, että Zaralla on ollut ja on yhä vakavia hiusongelmia. Ehkä se juontaa juurensa mallinurasta, jolloin hiukset joutuivat melkoisen rasituksen alaisiksi jatkuvan laittamisen seurauksena. Nykyisin taistelen Zaran rinnalla saadaksemme hänen hiuksensa kesyyntymään, mutta...

Tässä valmistajan mallikuva sekä kuva nukesta saapumispäivänään.

 

Ja seuraavassa Zaran hiukset perinpohjaisen kampaamisen jälkeen:

Kuva on signeerattu PhicenFinland, sillä alussa havittelin rupeavani näiden ihanien nukkejen maahantuojaksi. Mutta koska nukkejen hinnat ovat mallista riippuen vähän alle satasesta jopa neljään ja puoleensataan, luovuin ajatuksesta Suomen pienten markkinoiden vuoksi.

Hiusten lisäksi olin pettynyt Zaran kanssa sen ihonväriin, joka on melkein ennemminkin oliivinvihreä kuin terveen ruskettunut. Tai eihän vuoden 2014 mallistossa vielä ollut erilaisia ihonvärejä, kuten nykyisin (2019) näyttää joka vartalosta tulevan sekä kalpea (pale) että ruskettunut (suntan) versio.

Alussa yritin kuvata Zara niin, että pistin sen hiukset klipsillä tai 

jopa maalarinteipillä selän taakse, jotta ne eivät lentäisi niin mahdottomasti. 

Sain toki kivoja otoksia, mutta halusin muuta. 

Aikani viriteltyäni lainasin naapurin emännältä suoristusrautaa ja suoristin kiharat:

Eipä näyttänyt edelleenkään mieleiseltäni.

Kokeilin leikata hiuksia lyhyemmiksi, ja sehän vasta projekti olikin! 

Nuken muovihius vähintäänkin pakenee saksia, ja lopputulosta oli 

ainakin meikäläisen parturintaidoilla tosi vaikea saada tasaiseksi.

Seuraavaksi kokeilin värjätä hiusten latvat mustiksi ihmisten värillisellä hiusgeelillä. 

Luulin, että ne sillä konstilla laskeutuisivat paremmin.

Mutta lopputulos olikin tönkköjä latvoja:

 

Lopulta pesin värin pois ja jäin miettimään uutta ongelmanratkaisuvaihtoehtoa.

Päivitän tänne kuvia, kun keksin sen.