Anna

Jossakin vaiheessa rupesin ajattelemaan, että olisi hyvä, jos minulla olisi enemmän asukkaita tulevaaaan nukkekerrostalooni - jos nyt koskaan saan sellaista aikaan, kun ensimmäinenkin talo on vielä suunnitteluasteella. Kovasti silti kerrostaloakin suunnittelen. Hyvin suunniteltuhan on tunnetusti jo puoliksi tehty.

Koska Phicenit ovat oikeasti kalliita (ainakin minun budjetillani) nukkeja tarjoushinnoinkin, niin ajattelin, että "tavalliseksi kansaksi" käyvät erilaiset Barbietkin. Ja ei kun tuumasta toimeen. Paikallisella Tokmannilla ei ole kovin laajaa valikoimaa, mutta kun tarjoushintaisia katselin, niin tämä Fashionista 76 miellytti silmääni eniten. Tosin tuon mekon kanssa siitä saa vähän sellaisen vaikutelman, että se olisi raskaana. Ehkä onkin, ihan alkuvaiheessa kuitenkin. Ja minä yksityisyrittäjänä alan heti laskea, paljonko firmalle tulee maksamaan työntekijän raskaus. Paljon, tiedän sen!

Melken heti nuken taloon tulon jälkeen oli viimeinen Espoossa vietetty Suuri Snadi -tapahtuma. Ajattelin, että olisi hauska ottaa jokin nukke mukaan ja laittaa se hommiin myyntitiskillä olevalle myyntitiskille, jonka olin vastikään onnistunut tuunaamaan barbienpinkistä valkoiseksi kontaktimuovilla. Peläten arvokkaamman nuken katoamista valitsin mukaani Fashionistan.

Siinä sitten tapasimme muutamia instajulkkiksia kuten Ainon (@Merja Käyhkö), Ellien (@Ellie.From.Finland), Roosan (@BarbieRoosa) ja Mariannen (@Marianne.From.Lappeenranta). Merja oli jo toinen, joka kysyi nuken nimeä, ja siinä sitten asiaa varsinaisesti harkitsematta nimesin nuken Kukkasen Puodin Annaksi. Vaalea tukka tuntui vaativan jonkin perisuomalaisen nimen. (No comments siitä, onko antaminen oikein jos ollaan myymässä.)

Sittemmin Anna sai sukunimenkin, kun tein meille samanlaiset nimikylti Lahden Kätevä&Tekevä -messuille. Pitihän Annallakin olla sukunimi, kun itsellänikin se on kyltissä. Sukunimeksi tuli Elo, koska se oli lyhin mahdollinen sukunimi, minkä keksin. Lyhintä tarvittiin siksi, että tekstin saisi mahtumaan Annan pieneen kylttiin edes jotenkin luettavassa koossa. Vasta messuilla tajusin nimen hauskuuden eli että Anna pyytää päästä eloon.

Anna kaipaa vielä omaa t-paitaa, jotta kylttien ohella pukeutuisimme yhtenäisesti. Edellyttää siis minulta ompelutöitä, että Anna on mustissa kuten minäkin. Enkä tarkoita mitään pikkumustaa;-)) No, Lahti tuli ja meni, mutta yhtenäistä oli vain nimilaput rinnassa. Saa nähdä milloin ehdin oikeasti ommella jotakin nukeilleni. Kankaita kyllä on!